Vireää vihervuotta 2016!

Terveisiä Jyväskylästä, jossa Viherpäivät 10.-11.2.2016 kokosi Jyväskylän Paviljonkiin koko joukon viherympäristöjemme suunnittelijoita, toteuttajia ja hoidosta vastaavia. Viherpäivien seminaariosuus toi kuulijoille laajan kattauksen viherympäristöön liittyviä teemoja, aina valaistuksesta viherkattoihin ja kestävästä ympäristörakentamisesta ympäristöjen sosiaaliseen kestävyyteen.

Oma puheenvuoroni sijoittui teemaan ”Ympäristön sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys”, jossa muistutin asukkaiden monista tarpeista ja asuinympäristöömme kohdentuvista toiveista, sekä kodin merkityksestä. Asumisen ja asuinympäristöjen suunnittelussa painotetaan yhteisöllisyyden tavoitetta. Parhaimmillaan, ja pahimmillaan, yhteistilat niin ulkona kuin sisällä pienentävät omaa mutta lisäävät yhteistä tilaa. Tutkimuksissa asenteet jakautuvat suhteessa yhteistilojen kiinnostavuuteen. Yhteisille tiloille löytyy oma kannattajakuntansa, mutta kaikille ne eivät sovi. Sama koskee osallistumista. Osa kokee esimerkiksi yhteispihat ja kaupunkiviljelyn innostavaksi, osa taas haluaa tomaatit ja yritit ehdottomasti omalle parvekkeelle tai pihalle – yhteinen tekeminen ei kiinnosta.

Mutta mikä kiinnostaisi todennäköisimmin? Pihojen suunnittelu ja kehittäminen. Vaikka kerrostalon kerhohuone ei olisi kaikkia asukkaita kiinnostava, saattaa enemmän löytyä kiinnostusta kerrostalopihan suunnitteluun, hoitoon – ja siellä aikaa viettämiseen. Vihervuoden kunniaksi olisikin aika avata pihamme ja lähipuistomme yhteisen tekemisen ja harrastamisen areenoiksi, ja tätä kautta löytää eri asukasryhmien osallistumista tukevia tapoja.

Pihavihreällä on todettu olevan myös hyvinvointia tukevia vaikutuksia. Yksi näitä vaikutuksia tutkinut on Kööpenhaminan yliopiston professori Ulrika K. Stigsdotter, joka avajaispäivän puheenvuorossaan korosti luontoympäristöjen vaikutusta hyvinvointiin. Myöhemmässä esityksessään hän perehdytti yleisön hyvinvointia ja elpymistä edistävien terapiapuistojen suunnitteluun ja toimintaperiaatteisiin. Yksi suunnittelun edellytyksistä on tukeutuminen tietoon ja kokemuksiin; onkin jo olemassa maita, joissa hoivaympäristöjen pääsuunnittelijalta edellytetään evidence-based design osaamista. EBD onkin yksi keino kaventaa niin usein tunnistettua kuilua suunnittelun ja tutkimuksen välillä. Kun osatekijät ovat tasapainossa, kietoutuu hoitavan ympäristön suunnittelu kolmeen keskeiseen kysymykseen: 1) Millaisia terveysvaikutuksia tavoitellaan? 2) Millä suunnittelun keinoin vaikutuksia tavoitellaan eli miten suunnitellaan? 3) Mitkä evidenssit tukevat valittuja ratkaisuja?

Oleellista on siis tunnistaa käyttäjäryhmät ja niiden erityistarpeet, mutta myös paikan mahdollisuudet. Ei olekaan olemassa suoria vastauksia, vaan aina on arvioitava kutakin tapausta omana ainutlaatuisena kokonaisuutena – ja seurattava valittujen ratkaisujen toimivuutta. Ja mikä oleellista: seurannan tärkeys koskee niin kerrostalojen korttelipihoja kuin terapiapuistoja.

Vihervuosi on valtakunnallinen, Ympäristöministeriön nimeämä teemavuosi, jota vietetään viidettä kertaa vuonna 2016. Teemavuoden tavoitteena on innostaa ihmiset, yhteisöt, järjestöt ja yritykset toimimaan oman lähiympäristönsä hyväksi. Tarkoituksena on edistää rakennetun ympäristön viihtyisyyttä ja sitä kautta ihmisten hyvinvointia. Teemavuoden koordinoinnista vastaa Viherympäristöliitto.

Ulrika K. Stigsdotterin julkaisuja hyvinvointia edistävistä viherympäristöistä:

Experiencing a Garden: A Healing Garden for People Suffering from Burnout Diseases

What Makes a Garden a Healing Garden?

Landscape planning and stress

Factors influencing the use of green space

Health promoting outdoor environments

Ulrika K. Stigsdotter Viherpäivillä 2016. Kuva: Eija Hasu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *